Tuomaristoa, osa 2

Moikkelis!

Maanantaina julkaistiin ensimmäinen sarja tuomareita, nyt olisi vuorossa seuraava satsi. Tämän päivän paketissa on kuunnelmasarjan tuomaristo.

Tuomarit puhukoon omasta puolestaan, palataan taas asiaan!

Tirppis

Tarja Jakunaho

Olen freelancerina työskentelevä käsikirjoittaja-ohjaaja. Radiotyötä olen tehnyt vuodesta 2003, ensimmäinen oma kuunnelmakäsikirjoitus/ohjaus vuonna 2004. Sen jälkeen olen tehnyt useita ohjauksia, käsikirjoituksia sekä ääniversumitöitä. Tunnetuin kuunnelmani on varmaan Täällä pohjantähden alla -sarjan 7 ensimmäisen osan ohjaus.

Olin lapsi silloin, kun radiota vielä kuunneltiin aktiivisesti. TV oli enemmänkin harvinaisuus. Metronomin tikitys.

Kuunnemasarjan kilpailutöissä kiinnitän eniten huomiota luonnollisesti kokonaisuuteen sekä rytmiin. 

Juhana Von Bagh

Olen ohjannut radioon kaksi sarjaa: Tuntematon sotilas -Vuoropuhelu Linnan kanssa ja Rakkaudella Rauli, joka kertoi Bäddingin elämän kahdessakymmenessä jaksossa. Kirjoittamishetkellä ohjaan esitystä Red Kansallisteatteriin.

Olen voittanut Sokeain kuunnelmapalkinnon sekä Kouran tunnustuspalkinnon.

Ensimmäinen radioon liittyvä muisto on Noita Nokinenät lapsena.

Kilpailutöissä kiinnitän huomiota itse idean vilpittömyyteen ja intohimoon tai sen puuteeseen, luovuuteen ja rohkeuteen kerronnassa, intensiteettiin, rytmin rakentumiseen, tarkkuuteen, näyttelijäntyöhön.

Heli Rantala

Olen Tamperelaisessa ravintolassa töissä. Radiokokemukseni on vuoden 2014 Radiofestivaalin kuunnelmasarjaan osallistuminen. Olin opiskelemassa näyttelemistä Voionmaan Opistolla, ja opetussuunnitelmaan kuului radiokuunnelman teko kirjoittamisesta esittämiseen saakka.

Kun olin pikkutyttö, kävimme usein perheeni kanssa isovanhempieni luona mökillä Juupajoella. Mökissä ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä, joten noihin mökkireissuihin liittyivät oleellisesti hellan ratina ja loputtoman pitkältä tuntuva polku kaivon ja talon välissä. Kylminä ja pimeinä pakkasiltoina isovanhempani kuuntelivat omassa makuukammarissa koko illan mölisevää ja ratisevaa suurta ruskeaa pattereilla toimivaa radiota, johon ei saanut koskea. Heidän huonokuuloisuutensa johti siihen, että uutisten aikaan jo kovalla olevaa radioita käännettiin vielä suuremmalle. Niinpä jokainen talossaolija, riippumatta missä huoneessa sattui olemaan, kuuli Ylen aikamerkin ja uutisten tunnukset. Minulle ja veljelleni se oli merkki siitä, että nyt pitää olla hiljaa tasaiselta ja tylsältä kuulostavan puheen ajan. Siispä; 5 lyhyttä PIIP-ääntä, 1 pitkä PIIP ääni, "tututum-tututum" ja aivan tähtisateelta kuulosta melodia on piirtynyt kirkkaana mieleeni ensimmäinenä muistikuvana radiosta. Vieläkin kuullessani tämän 11 sekunnin äänipätkän se sinkoaa mieleni samantien kahvilta tuoksuvaan mökkiin, jossa uutisten aikana piti olla hipihiljaa. 

Tuomarina kiinnitän huomiota kuunnelman koskettavuuteen ja kiinnostavuuteen. Parasta on, jos kuunnelma vie kokonaan mukanaan ja pysäyttää hetkeksi kaiken muun. Tekstin aitoutta ja rohkeutta ja sitä komppaava  tulkitseminen, joka vie lähelle ja antaa jotain, mihin tarttua.